Tervehdys Mun vuoro -hankkeeseen

Harrastin lapsena Jalasjärvellä monenlaista, pääasiassa musiikkia ja liikuntaa.  Samoissa harrastusporukoissa kuljettiin monet vuodet nuoruuteen asti. Vähän vanhempana lähdin mukaan järjestötoimintaan.

Harrastuksissa kaverien ohella tärkeässä osassa olivat mukavat ja osaavat ohjaajat. He opettivat uutta, elivät mukana kasvussamme, kannustivat ja antoivat hyviä eväitä elämään. Ja mikä tärkeintä; he ottivat huomioon lasten mielipiteet ja näkemykset. Emme olleet vain toiminnan kohteita, vaan saimme osallistua harrastukseen liittyviin päätöksiin. Se opetti kantamaan vastuuta. Tällaisia kokemuksia toivon löytyvän muidenkin lapsuudesta, nyt ja tulevaisuudessa.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus on arvokas asiakirja. Mun vuoro! -hanke tekee siitä tutuksi ja käytännönläheiseksi. Hyvä niin, sillä lasten osallisuus ansaitsee erityistä huomiota. On tärkeää, että lasten osallisuuden oikeudesta tulevat tietoiseksi niin lapset kuin heitä ohjaavat ja kasvattavat aikuisetkin.

Osallisuus on vuorovaikutusta ja lapsen kuulemista. Ennen kaikkea se on toisen ihmisen huomioimista ja hyväksymistä. Niin aikuisten kuin lasten maailmassa jokaisella on oikeus kokea kuuluvaksi johonkin, olla osana ryhmää – juuri sellaisena kuin on.

Meidän aikuisten on hyvä muistaa, niin kodeissa, kouluissa kuin harrastuksissakin, että lapselle tärkeintä on läsnäolo. Yhdessä tekeminen, joskus ihan vain turvallinen yhdessä oleminen. Se on tärkein sijoituksemme tulevaisuuteen.

Pääministeri Mari Kiviniemi