Oma ääni

Yhdessä päättämiseen on hyvä oppia

- Isä, äiti, meidän luokan ehdotus voitti tänään koulun äänestyksessä!

- Hienoa, mitä te ehdotittekaan?

- Saliin uudet äänentoistolaitteet, etteks te muista?

Mä näytin sen mun piirtämän julisteen! Viime vuonna tää ehdotus hävis ruokalan maalaukselle, mutta nyt me esiteltiin asia koko koululle tosi hyvin.

Helsingin nuorten ääni -projektissa oppilaat ovat jo vuodesta 1998 voineet yhdessä ideoida ja lopulta äänestäen päättää, mihin kouluviihtyvyyttä parantavat rahat kunakin vuonna käytetään. Vastaavia vaikutusmahdollisuuksia on muuallakin Suomessa ja toivottavasti kohta koko maassa. On tärkeää saada kokemus siitä, kuinka omaan ympäristöön voi vaikuttaa.

Yhtälailla on tärkeää, että varttuneemmat oppilaat alkavat pohtia suurempiakin kuviota paikallisista kysymyksistä aina Itämereen tai vaikkapa globaaleihin oikeudenmukaisuuskysymyksiin asti. Suomalaisissa kodeissa, kouluissa ja laajemminkin yhteiskunnassa on viime vuosikymmeninä vierastettu poliittista keskustelua ja seuraukset näkyvät muita pohjoismaita huomattavasti alhaisimpina nuorten äänestysaktiivisuuslukuina.

On helppo ymmärtää, miksei kouluihin haluta aikuisten puoluekenttää matkivia 1970-luvun kokemuksia uudelleen. Sen sijaan on henkistä laiskuutta ja pidemmän päälle yhteiskuntaamme ja myös sen taloudellista aktiivisuutta näivertävää olla keksimättä moderneja keinoja antaa lasten ja nuorten oman äänen kuulua. Lapselle ja nuorelle ei saa sälyttää aikuisten vastuuta, mutta aikuiseksi kasvamiseen kuuluu omien näkemysten miettiminen, esittely ja toisen kuuleminen.

Oikeusministeri Tuija Brax