Mikä on LOS
“Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus”
J.P.Grant, UNICEFin entinen pääsihteeri
Lapsen oikeuksien sopimus (LOS) hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989. Sopimus on yleisesti hyväksytty käsitys siitä, mitä oikeuksia kaikilla lapsilla pitäisi olla ” ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin, kansallisuuteen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen tai syntyperään” katsomatta (LOS 2. artikla).
Lapsen oikeuksien sopimusta edelsi Lapsen oikeuksien julistus, joka hyväksyttiin 20.11.1959. Se on hyvin yleisluontoinen, eikä sido valtioita oikeudellisesti.
Lapsen oikeuksien sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Artikla 38 suojelee vain alle 15-vuotiata lapsia osallistumiselta sotatoimiin. Vuonna 2000 laadittu Lapsen oikeuksien sopimuksen lisäpöytäkirja Lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin nostaa alaikärajan 18-vuoteen. Se astui voimaan 12.2.2002. Toinen LOSin lisäpöytäkirja käsittelee lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa. Se astui voimaan 18.1.2002.
Lapsen oikeuksien sopimus on Geneven sopimusten jälkeen maailman toiseksi laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Sen ulkopuolella on ainoastaan kaksi maata, Somalia ja Yhdysvallat.
Lisäpöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin on syyskuuhun 2009 mennessä allekirjoittanut 125 valtiota ja ratifioinut 130 valtiota. Suomi on ratifioinut pöytäkirjan vuonna 2002.
Lisäpöytäkirjan lapsikaupasta, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta on syyskuuhun 2009 mennessä allekirjoittanut 117 valtiota ja ratifioinut 132 valtiota. Suomi ei ole ratifioinut tätä pöytäkirjaa. Lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista valvoo komitea, jolle maat raportoivat lasten oikeuksien tilanteestaan.
Suomessa Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus tuli voimaan 1991. Suomi on allekirjoittanut molemmat lisäpöytäkirjat ja ratifioinut lisäpöytäkirjan Lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin.
UNICEF kehottaa kaikkia valtioita välittömästi ratifioimaan Lapsen oikeuksien sopimuksen kaksi valinnaista lisäpöytäkirjaa ja täten viestittämään vahvaa sitoutumista lasten oikeuksien suojelemiseen. Astuakseen voimaan, valtioiden pitää ratifioida lisäpöytäkirjat noudattaen samaa käytäntöä kuin ratifioitaessa sopimusta. Koskien aseellisia konflikteja käsittelevää lisäpöytäkirjaa, valtioiden pitää myös julkistaa minkä ikäisenä he sallivat vapaaehtoisten astumisen asevoimiin.
Jos haluat lukea miten Lapsen oikeuksien sopimus ja sen lisäpöytäkirjat on ratifioitu muissa maissa, löydät ne kansainvälisen UNICEFin kotisivuilta.
Lapsen oikeuksien sopimus sisältää ihmisoikeusasiakirjalle poikkeuksellisen artiklan, artikla 42, joka velvoittaa valtioita tiedottamaan sopimuksesta niin aikuisille kuin lapsillekin. Suomea on moitittu määräaikaisraporttien yhteydessä puutteellisesta tiedottamisesta. Suomen UNICEFin vuonna 2006 tekemän tutkimuksen perusteella Suomen yläkoululaiset tuntevat lapsen oikeudet heikosti. Lisäksi vuonna 2004 lapsijärjestöt tekivät yhteishankkeena selvityksen Lapsen oikeuksien sopimusta koskevasta tiedotuksesta, joka paljasti hajanaisuutta ja järjestöpainotteisuutta lapsen oikeuksien tiedottamisessa.